Maailma siirtyy takaisin Machiavellin aikaan
Maailma siirtyy kohti aikaa, jossa turvallisuus, teknologia ja resurssit ohjaavat valtioiden päätöksiä aiempaa avoimemmin. Tämä muuttaa myös sijoitusmarkkinoita: kehittyvät markkinat eivät enää ole vain halvan työvoiman talouksia, vaan uuden geopoliittisen valtatasapainon strategisia keskuksia.
Niccolo Machiavelli (1469–1527) oli firenzeläinen renessanssiajan poliittinen filosofi ja valtiomies, joka muistetaan parhaiten teoksestaan Ruhtinas. Siitä tuli yksi maailmanhistorian tunnetuimmista ja suosituimmista poliittisen kirjallisuuden klassikoista. Kyseisessä teoksessa Machiavelli esittelee ihannemallinsa hallitsijasta, jonka ainoana moraalina tulee olla päämääräänsä pyrkiminen suosiosta välittämättä.
Luin itse kirjan ensimmäisen kerran lukiossa, ja teos tuli aikoinaan yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa moneen kertaan esiin uudestaan.
Machiavellin ajatukset sopivat yllättävän hyvin nykyiseen maailmaan, koska hänen keskeinen ajatuksensa oli, että valtioiden käyttäytymistä ohjaa ennen kaikkea vallan säilyttäminen, turvallisuus ja vaikutusvalta – ei idealismi.
Juuri tätä olemme nyt näkemässä maailmanjärjestyksen muutoksessa. Maailma ottaa hieman takapakkia globalisaatiossa, keskinäisriippuvuudessa ja liberaalissa maailmanjärjestyksessä. Olemme siirtymässä takaisin aikaan, jossa valtioiden käyttäytymistä ohjaa avoimesti kansallinen etu, resurssit, teknologia ja sotilaallinen voima.
Machiavellin aikaan valtioiden välillä ei ollut pysyviä ystäviä, vain pysyviä intressejä ja riippuvuus muista oli riski. Jos tuota peilaa nykyhetkeen, niin esimerkkeinä toimivat Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen teknologiakilpailu, puolijohteiden strateginen merkitys, harvinaiset maametallit, energiaturvallisuus ja puolustusmenojen kasvu.
Voisi hyvin sanoa, että maailma deglobalisoituu takaisin vaikutuspiireihin.
Machiavellilaisittain ajateltuna on perusteltua todeta, että valta siirtyy sille, joka hallitsee resursseja ja teknologiaa. Kun mietitään keskeisiä megatrendejä, kuten digitalisaatiota ja tekoälyä, sähköistymistä tai vihreää siirtymää, kehittyvät markkinat erottuvat selkeästi edukseen, sillä siirtymässä arvoketjussa ylöspäin on tapahtunut vuosien saatossa merkittävä muutos.
Taiwan hallitsee sirut, Etelä-Korea muistipiirit, akut ja puolustusteollisuuden, Kiina sähköautot, akut, aurinkoenergian ja tekoälyn sekä Brasilia raaka-aineet. Kehittyvät markkinat eivät enää ole globalisaation sivuroolissa, vaan niistä on kovaa vauhtia tulossa uuden maailmanjärjestyksen strategisia keskuksia.
Sijoittajalle tämä tarkoittaa parhaimmillaan omistuksia yhtiöissä, joilla on voimakkaan kasvun ympäristössä täysin dominoiva globaali markkina-asema ja jossa vallitsee myyjän markkinat tarjoten houkuttelevaa hinnoitteluympäristöä.
Ruhtinas-teoksessa korostetaan, että hallitsijan ei pitäisi olla liikaa muiden armoilla. Machiavelli olisi pitänyt strategista riippuvuutta vakavana heikkoutena. Tästä saa erittäin modernin analogian, kun katsotaan Euroopan energiariippuvuutta Venäjästä, lännen riippuvuutta Taiwanin ja Etelä-Korean siruista tai Kiinan tuotannosta.
Olemme maailmassa jatkossakin keskinäisriippuvaisia, mutta huomionarvoista on se, että kehittyvät markkinat eivät enää ole vain viennistä riippuvaisia talouksia, vaan ne rakentavat omaa strategista autonomiaansa. Keskeinen muutos on, että yhä suurempi osa kaupasta tapahtuu EM-maiden välillä, kun ennen länsi oli täysin kysynnän keskus.
Esimerkiksi Kiina on monelle EM-maalle paitsi esikuva, myös tärkein kauppakumppani. Brasilia vie enemmän Kiinaan kuin Yhdysvaltoihin, ja Persianlahden maat investoivat yhä enemmän Aasiaan.
Länsivetoisen järjestelmän rinnalle on syntynyt aito rinnakkainen järjestelmä. Kiina antaa ehkä puhtaimman esimerkin machiavellilaisesta ajattelusta modernissa talouspolitiikassa. Vähentääkseen riippuvuuttaan usalaisesta teknologiasektorista tai dollarijärjestelmästä, Kiina on investoinut massiivisesti tekoälyyn, puolijohteisiin, robotiikkaan, uusiutuvaan energiaan, akkuihin, sähköautoihin ja kvanttilaskentaan. Kiina ei ole investoinut vain kasvuun, vaan strategiseen riippumattomuuteen dominoiden akkuja, sähköautoja ja kriittisiä mineraalien jalostusketjuja.
Lännessä olemme tottuneet perustelemaan uusiutuvaa energiaa ilmastosyistä. Monilla kehittyvien markkinoiden mailla kyse on kuitenkin ennen kaikkea öljyriippuvuuden turvallisuusriskistä. Kuten tekoälyyn liittyvässä teemassa, niin myös energiaomavaraisuuden ja sähköistymisen teemasta sijoittaja löytää kehittyviltä markkinoilta globaaleja markkinajohtajia vahvan kasvun ja kannattavuuden kera.
Puolustusteollisuuden osalta voi helposti ajautua seuraamaan vain länsimaiden toimia ja kasvupanostuksia puolustuskyvyn parantamiseen. Intialla, Taiwanilla, Etelä-Korealla, Puolalla ja Singaporella turvallisuus ja talous eivät ole erillisiä asioita ja omaa puolustusteollisuutta rakennetaan voimakkaasti.
Iranin sodan aikana eteläkorealaiset ilmantorjuntalaitteet hoitivat menestyksellä Dubain ilmanpuolustusta lennokki-iskuilta, ja Suomikin teki Etelä-Koreasta huhtikuussa yli 500 miljoonan euron panssarihaupitsitilauksen. Vaikka Eurooppa investoi puolustukseen paljon, kyky toimittaa on vielä rajallinen.
En usko dollarin aseman merkittävään pienemiseen lyhyellä aikavälillä, mutta symbolisesti pieniä muutoksia jo näkyy. Kiina ja Brasilia käyvät jo osan kaupasta juaneissa. Intia ostaa energiaa niin ikään osin muissa valuutoissa ja kehittyvien markkinoiden keskuspankit ovat kasvattaneet merkittävästi kultavarantojaan. Petrodollarin asema on vielä toki vahva, mutta kehittyvät maat pyrkivät vähentämään riippuvuutta yhdestä järjestelmästä, joka on Machiavellin näkökulmasta rationaalista vallan hajauttamista.
Historiassa monet kehittyvien markkinoiden maat ovat olleet vahvasti yhden suurvallan vaikutuspiirissä. Nykyisin ne voivat paremmin tasapainoilla Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä, hyödyntää kilpailua, neuvotella paremmista ehdoista ja kasvattaa omaa strategista painoarvoaan. Esimerkiksi Intia, Vietnam ja Saudi-Arabia pelaavat yhä enemmän monivektorista politiikkaa. Globalisaation ensimmäisessä vaiheessa kehittyvät markkinat integroituvat länsivetoiseen järjestelmään.
Nyt alkaa toinen vaihe, jossa ne rakentavat omaa taloudellista, teknologista ja geopoliittista autonomiaansa. Mitä enemmän kaikkea yllä mainittua ajattelee Machiavellin kautta, sitä enemmän nykyinen maailma alkaa näyttämään hänen maailmaltaan.
Toimitusketjut ovat strategisia aseita, teknologia on vallan väline, energia on turvallisuuspolitiikkaa ja riippuvuudet ovat haavoittuvuuksia.
Maailma ei deglobalisoidu täysin, mutta kaupankäynti ja pääomavirrat alkavat järjestyä enemmän strategisten blokkien ympärille. Kehittyvät markkinat eivät enää ole ”vain” kasvutarina, sillä sen rinnalla pitää puhua myös vallan uusjaosta.
Tämä materiaali on osa Titanium Rahastoyhtiö Oy:n markkinointiviestintää. Materiaali perustuu Titanium Rahastoyhtiö Oy:n julkaisuhetken sijoitusnäkemyksiin ja arvioihin, ja se on esitetty tiivistetysti eikä sisällä kaikkea olennaista tietoa. Materiaali ei täytä riippumattoman sijoitustutkimuksen edellytyksiä. Materiaalin sisältöä ei tule pitää sijoitusneuvontana eikä sen perusteella tule tehdä sijoituspäätöstä. Historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta tuotosta. Sijoituksen arvo voi nousta ja laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman osittain tai kokonaan.
Pysy ajan tasalla ajankohtaisista uutisista ja tärkeimmistä päivityksistämme. Voit tilata haluamasi sisällöt suoraan sähköpostiisi.
